Saatuani jälleen tarpeeksi leideistä päätin koittaa uhkapelin jännittävää maailmaa.

Kaikki lähti viattomasta Hold-em- pelistä. Tiedättähän? Se on eräs addiktoiva pokerin muoto, jossa sinulla on kaksi käsikorttia- joiden teeskentelet olevan aina ässiä. Tämän merkiksi kannattaa tunnetusti huutaa "I have the PUTANGI" vähintään joka kolmannella jaolla. Itsehän tietysti toimin aina ohjeen mukaan.

Jokaisen pelin alussa on myöskin syytä kertoa muille pelaajille etteivät he tiedä minkälaisten voimien kanssa he ovat tekemisissä. Eivätkä tiedäkään. Koska minulla on PUTANGI. Heillä ei.

Minähän tunnetusti olen ikävä ihminen. Pokeripelaajat ovat yleisestikin epämukavia, mutta minä olen pahoista pahoin. Jos ette usko, pelatkaa joskus minua vastaan selvinpäin. Siitä voi aiheutua pysyviä vaurioita. Varsinkin selvinpäin.

Tärkeintähän siis ei ole pelkästään vastustajan chippien ja rahojen varastaminen vaan totaalinen vittuunnuttaminen- jotta saa vietyä vielä enemmän rahoja ja chippejä.

Eräänä myrskyisenä lauantai-iltana olin terrorisoimassa tovereideni kotipeliä. Röyhtäilin ja kerroin tuhanteen kertaan pokerista kertovia puujalka ja törkyvitsejä tyyliin "millainen on hyvä naispelaaja" yms. tähän tietysti itse vastasin "tiukka mutta aggressiivinen" saaden naispelaajien närkästyksen ja muiden ääliöystävieni poikamaisen kunnioituksen.

Peli tietysti päättyi edukseni. Tai ensimmäinen päättyi. Seuraavan pelin finaalissa olin toverini kanssa taistelemassa jostain naurettavasta alle 5000 euron potista. Kaveri oli aika pahasti down, sillä oli enää muutama chippi jäljellä. Erehtyi sitten lupaamaan, että jos vielä voittaa niin hän tulee tänään viuhahtamaan baarissa. Koska perusluonteeni on ilkeä ja vielä suuremmaksi syyksi olen äärimmäisen huono pokerissa- kaveri päätyi voittamaan pelin tietystikin.

Siinä sitten kaveri meni tyylikkäästi kravatti kaulassa paikalliseen räkälään kanssamme tilaamaan punaviiniä. Siis mainittakoon, että kravatti oli ainoa asuste mitä hän käytti. Juotuaan punaviininsä tyylikkäästi ja henkilökunnan uhattua meitä moneen otteeseen päätimme pölliä paikasta kortit ja koittaa uutta hold'em vetoa.

Tietysti tämän satunnaiskäden menin häviämään ja tehtäväksi tuli iskeä jortsu pöytään ja kovaan ääneen pyytää snapsia. Oh well, potti oli hävitty. Niinpä ollen marssin naisbaarimikon luo seuraavassa paikassa täydellinen bluffi-ilme kasvoillani. Kysyin häneltä kohteliaasti mikä bonuskortti käy baarissanne samanaikaisesti kaivaen tiskin alta giganttista hyökkäysristeilijääni. Hänen vastatessa, että mikään bonuskortti ei käy huitaisin penetraattorini pöytään ja kysyin voisinko saada bonuskorttini kokoisen snapsin. Ilman jäitä kiitos.

Kuinkas sitten kävikään?