Saatuani jälleen tarpeeksi leideistä päätin koittaa uhkapelin jännittävää maailmaa.
Kaikki lähti viattomasta Hold-em- pelistä.
Tiedättähän? Se on eräs addiktoiva pokerin muoto, jossa sinulla on
kaksi käsikorttia- joiden teeskentelet olevan aina ässiä. Tämän
merkiksi kannattaa tunnetusti huutaa "I have the PUTANGI" vähintään
joka kolmannella jaolla. Itsehän tietysti toimin aina ohjeen mukaan.
Jokaisen pelin alussa on myöskin syytä kertoa muille pelaajille
etteivät he tiedä minkälaisten voimien kanssa he ovat tekemisissä.
Eivätkä tiedäkään. Koska minulla on PUTANGI. Heillä ei.
Minähän tunnetusti olen ikävä ihminen. Pokeripelaajat ovat yleisestikin
epämukavia, mutta minä olen pahoista pahoin. Jos ette usko, pelatkaa
joskus minua vastaan selvinpäin. Siitä voi aiheutua pysyviä vaurioita.
Varsinkin selvinpäin.
Tärkeintähän siis ei ole pelkästään vastustajan chippien ja rahojen
varastaminen vaan totaalinen vittuunnuttaminen- jotta saa vietyä vielä
enemmän rahoja ja chippejä.
Eräänä myrskyisenä lauantai-iltana olin terrorisoimassa tovereideni
kotipeliä. Röyhtäilin ja kerroin tuhanteen kertaan pokerista kertovia
puujalka ja törkyvitsejä tyyliin "millainen on hyvä naispelaaja" yms.
tähän tietysti itse vastasin "tiukka mutta aggressiivinen" saaden
naispelaajien närkästyksen ja muiden ääliöystävieni poikamaisen
kunnioituksen.
Peli tietysti päättyi edukseni. Tai ensimmäinen päättyi. Seuraavan
pelin finaalissa olin toverini kanssa taistelemassa jostain
naurettavasta alle 5000 euron potista. Kaveri oli aika pahasti down,
sillä oli enää muutama chippi jäljellä. Erehtyi sitten lupaamaan, että
jos vielä voittaa niin hän tulee tänään viuhahtamaan baarissa. Koska
perusluonteeni on ilkeä ja vielä suuremmaksi syyksi olen äärimmäisen
huono pokerissa- kaveri päätyi voittamaan pelin tietystikin.
Siinä sitten kaveri meni tyylikkäästi kravatti kaulassa paikalliseen
räkälään kanssamme tilaamaan punaviiniä. Siis mainittakoon, että
kravatti oli ainoa asuste mitä hän käytti. Juotuaan punaviininsä
tyylikkäästi ja henkilökunnan uhattua meitä moneen otteeseen päätimme
pölliä paikasta kortit ja koittaa uutta hold'em vetoa.
Tietysti tämän satunnaiskäden menin häviämään ja tehtäväksi tuli iskeä
jortsu pöytään ja kovaan ääneen pyytää snapsia. Oh well, potti oli
hävitty. Niinpä ollen marssin naisbaarimikon luo seuraavassa paikassa
täydellinen bluffi-ilme kasvoillani. Kysyin häneltä kohteliaasti mikä
bonuskortti käy baarissanne samanaikaisesti kaivaen tiskin alta
giganttista hyökkäysristeilijääni. Hänen vastatessa, että mikään
bonuskortti ei käy huitaisin penetraattorini pöytään ja kysyin voisinko
saada bonuskorttini kokoisen snapsin. Ilman jäitä kiitos.
Kuinkas sitten kävikään?
perjantai, 27. heinäkuu 2007
Kommentit