Viime aikojen karuista kokemuksista oli vain vähän aikaa ja koko pokeri alkoi jo suoraan sanottuna vituttaa.

Syötiin pizzaa samaisella laivalla. Eihän siinäkään vielä mitään, mutta pöytäämme istui Paffin peliautomaatti. Se väitti, ettette millään pysty putsaamaan sitä pokerissa- koska sillä on palautusprosenttina 66%. Olimme juuri lukeneet Sklanskyn teokset ulkoa ja kehitetty uusi tehokkaampi peliteoria.

Peliautomaatti lisäsi pökköä pesään väittämällä, että se on voittanut 1500egeä nettipokerissa kännissä kolmen tunnin aikana. Se näytti timanttisormustaan ja kultakelloaan ja vittuili meille avoimesti.

No, istuttiin sitten lopulta hold'em pöytään. Tai mä istuin. Mun kaverilla oli peräpukamia ja kivessyöpä, joten se joutui antamaan pöydän haltuuni.

Käsikorteiksi tuli ässäpari heti alkuun. Ajattelin pelata varovaisesti noin kovaa sälliä vastaan ja panostaa pelkästään 40 pelimerkkiä. No, arvaa mitä pelikone teki?

Se huusi "call". Floppiin tuli ruutuseiska ja kaksi ässää. Päätin pelata varman päälle ja sököttää. Kone pisti 40 pelimerkin korotutuksen ja tuijotti minua uhkaavasti värisuoravedon merkiksi. Tuo infernaalinen rakkine veisi minut kuitenkin varmalla värisuoralla. Käteni paranemisprosentti olisi tasan 0, kun taas koneella se oli ääretön.

En kestänyt tilannetta ja aloin pureskelemaan dominokeksejä paljastaen heikkouteni. Bluffasin kuitenkin nostamalla 666 pelimerkkiä. Kone tietysti caalasi bluffini ja pisti loput 100 pelimerkkiä likoon. Tässä vaiheessa luovuin pelistä, ettei kukaan näkisi kehnoa kättäni ja päätin vielä kirjoittaa tarinani ennen kuin päättäisin päiväni Hannu Karpon- viihdeohjelman parissa. Päätin huutaa vielä iäsyyteen: "But I had the Putangi!!!"

Päätin pyhästi palata naisten ja päihteiden pariin. Useimmiten se tulee ainakin halvemmaksi.