Viime aikojen karuista kokemuksista oli vain vähän aikaa ja koko pokeri alkoi jo suoraan sanottuna vituttaa.
Syötiin pizzaa samaisella laivalla. Eihän siinäkään vielä
mitään, mutta pöytäämme istui Paffin peliautomaatti. Se väitti, ettette
millään pysty putsaamaan sitä pokerissa- koska sillä on
palautusprosenttina 66%. Olimme juuri lukeneet Sklanskyn teokset ulkoa ja
kehitetty uusi tehokkaampi peliteoria.
Peliautomaatti lisäsi pökköä pesään väittämällä, että se on
voittanut 1500egeä nettipokerissa kännissä kolmen tunnin aikana. Se
näytti timanttisormustaan ja kultakelloaan ja vittuili meille
avoimesti.
No, istuttiin sitten lopulta hold'em pöytään. Tai mä istuin. Mun
kaverilla oli peräpukamia ja kivessyöpä, joten se joutui antamaan
pöydän haltuuni.
Käsikorteiksi tuli ässäpari heti alkuun. Ajattelin pelata
varovaisesti noin kovaa sälliä vastaan ja panostaa pelkästään 40
pelimerkkiä. No, arvaa mitä pelikone teki?
Se huusi "call". Floppiin tuli ruutuseiska ja kaksi ässää. Päätin
pelata varman päälle ja sököttää. Kone pisti 40 pelimerkin korotutuksen
ja tuijotti minua uhkaavasti värisuoravedon merkiksi. Tuo infernaalinen
rakkine veisi minut kuitenkin varmalla värisuoralla. Käteni
paranemisprosentti olisi tasan 0, kun taas koneella se oli ääretön.
En kestänyt tilannetta ja aloin pureskelemaan dominokeksejä
paljastaen heikkouteni. Bluffasin kuitenkin nostamalla 666 pelimerkkiä.
Kone tietysti caalasi bluffini ja pisti loput 100 pelimerkkiä likoon.
Tässä vaiheessa luovuin pelistä, ettei kukaan näkisi kehnoa kättäni ja
päätin vielä kirjoittaa tarinani ennen kuin päättäisin päiväni Hannu
Karpon- viihdeohjelman parissa. Päätin huutaa vielä iäsyyteen: "But I
had the Putangi!!!"
Päätin pyhästi palata naisten ja päihteiden pariin. Useimmiten se tulee ainakin halvemmaksi.
tiistai, 31. heinäkuu 2007
Kommentit