Entistä ärhäkämpänä edellisestä  tein ekskursion Hyvinkäälle, tuohon maafisujen luvattuun pääkaupunkiin. Ajattelin vieväni paikallisilta alkoholisteilta viimeisetkin sorbusrahat ja käyttää ne huomattavasti jalommin eli jaloviinaan sekä naissukupuoleen liittyviin turnauksien buy-in maksuihin.

Olin äärimmäisen iloinen jo nähdessäni, että joku asialle omistautunut kunniaraggari oli vaihtanut kaupungin uudeksi logoksi – Hyvinkää, kuin all-in 2-7 offsuittarilla Doyle Brunsonia vastaan. Ei kovin sisäpiirin juttu. Ehkä kolme koko kaupungista tajuaisi näin älykkään lausahduksen, ja lopuille selitettäisiin siihen liittyvää viisautta useita vuosikymmeniä paikallisissa kuppiloissa uudelleen ja uudelleen muodostaen satoja vuosia kestävän teletappien extrajakson.

Houkuttelin paikallisia pokerinpelaajia tuomaan rahojani minulle pikkuleipien ja lasolin kera. Lopulta siinä olikin kuutisenkymmentä haisevaa örkkiä yhdessä kasassa. Sain lopulta kaikki paitsi kolme tiputettua ovelalla pelilläni ja täydellisellä vastustajan lukemisella. Olinhan porukasta sentään ainoa, joka osasi lukea.

Finaalipöytään tuli kanssani Anaali-Ari (Dahl Kanal), KohtalonpotkimaVille (Fate_v) ja Ögel rasvakoura. Siis se pahamaineinen ÖGel jonka kosketuksen jälkeen chippisi haisevat mustekalalta ikuisesti ja niiden päälle kehittynyt rasvakerros lopulta evoloituu kolmipäisiksi hyvinkääläisiksi mutanttilapsiksi. Meni siihen asti pirun hyvin kunnes oli pakko käydä vessassa. Minullahan oli silloin 10 765 chippiä. Saapuessani 43 sekunnin jälkeen takaisin minulla oli jostain syystä jäljellä enää 1085 chippiä. Tämähän on siitä kiinnostava tilanne, että Ögel väitti kuullensa seitsemän peräkkäistä allarihuutoa paikaltani ja oli onnistuneesti maksanut ne kaikki. Muut olivat niin sekaisin etteivät väittäneet vastaan.

Sain seuraavaan jakoon itse luodit, naulat, anjalan arjalaiset, apinoiden alkumetsän, aku ankat, aa- liikkeen, jos ymmärrätte vihjeen? Päätin ovelasti lähteä mukaan pelkällä maksulla ja sehän oli tietysti äärimmäisen ovela veto. Flopin iskeytyessä pöytään 5, 6 ja rouva olin kohtuullisen vahvoilla ja sen kunniaksi kuulinkin itseni mongertavan 200 Arin chipin nostoon allarihuutoa joka luultavasti kuitattaisiin bluffina. Kuten kävikin. Ja kaksi pelaajaa lähti mukaan. Ari ja Ögel. Turnilla pöytään iskeytyi yksi ässä lisää ja olin jo juhlimassa voittoani. Riveriä odotellessa leijuin jo sfääreissä katsoessani surullista 4& 7 unsuittarikättä jolla Ögel oli lähtenyt mukaan. Riveriin iskeytyi kolmonen ja tuotti Ögelille elämänsä onnekkaimman suoran.

Ögel otti visvaiseen käteensä koko kasan ja alkoi kurlaamaan jotain hämärää balladia. Se oli epäilemättä Hymni Hyvinkääläisyydellä (san. ja sovitus Jufo III ja Ögel). Sinä iltana hoin Sklanskyn mantraa aamukolmeen. ”Aina kun pakottaa vastustajan pelaamaan huonoimmilla kertoimilla voittaa pitkällä juoksulla”. Uudelleen ja uudelleen. Perhanan teletapit ja hyvinkääläiset.