En ole varmaan koskaan aloittanut kirjoittamaan päiväkirjamerkintääni mainitsemalla "olimme jälleen ryyppäämässä, radalla tai vonkailemassa naaraita humalassa." En tee niin nytkään, vaikka jälleen aloitustilanne on juuri tämä. Kuinkas muutenkaan?

Olenhan suomalaisten elämänarvojen suurin kannattaja; viina, parittelu & viina parittelun aikana ovat hienoimpia asioita joita tiedän elämässä.

Tällä kertaa olin vetämässä tiukkaa settiä kaks ja puol metrisen vartijan ja hänen chihuahuansa kanssa. Vittu se se kääpiökoira joi meidät penkin alle! Tequilaa tietysti, kunnes saimme paikalle erään naapurin mexikaanin tuomaan aitoa mezcalia toukalla. Harva meksikaani on "mexican", useimmat ovat mexican'tteja. Varsin naaraat, eivät koskaan suostu mihinkään hienoihin ehdotukseeni- kuten paritteluun pipo päässä lehtiroskiksessa.

No, siinä kun olimme ladanneet itseemme kolmen promillen tehot pääsimme vihdoin viihteelle.

Lähdin tsekkailemaan tanssilattiaa ja iskin silmäni mehevimpään naaraaseen mitä löysin. Mietin hetken aikaa sopivaa avausrepliikkiä ja keksin seuraavan:

    "Saisinko siteerata Martin Lawrencea, tuota tunnettua mustaa koomikkoa näin heti lyhyen tuttavuutemme alkuun?"
Naaras: -no okei..
        "Suomeksi vai englanniksi?"

N: -no suomeksi, että jotain ymmärtääkin
   
   " Hitto, mun pitäisi ampua itseäni molempiin polviin ja varmistaa tuho, elleivät jalkani kantaisi minua juttelemaan kanssasi ja ottamaan selvää mistä ihmeestä on oikein kysymys!"

Mamma tarjos mulle palan suklaata ja hymyili. Pseudokeskustelin hänen kanssaan pinnallisesti eli teeskentelin kovasti keskustelevani. Heittelin vahingossa hänelle muutaman sivistyssanan jota en ollut tajunnut heti kääntää Härmän suomeksi ja tämä oli raivarin partaalla. "Sä niinku yrität teeskennellä sivistynyttä ja kaikkee". Ei, päinvastoin yritin teeskennellä mahdollisimman brutaalia, jotta tämä aivoraakile innostuisi enemmän minusta. Sillä kukaan ei ole sivistynyt ja ne jotka puhuvat sivistyssanoja teeskentelevät vain sitä.

Tämän sananvaihdon jälkeen mamma päätyi syliini ja kantoon ulos ravintolan edustalle johon jäimme jatkamaan täysin hedelmätöntä keskustelua tämän barbitytön kanssa. Hän kertoi olevansa kaupungissa tanssijana, muttei halunnut määritellä tarkemmin ammatinkuvaansa. Varsin mielenkiintoinen ammatti.

Jossain vaiheessa kerroin olleeni eilen radalla afrikkalaisen ystäväni kanssa. Tämä oli äärimmäinen virhe, sillä tämä ihmispähkinä kertoi vihaavansa kaikkia mutiaisia. "Sillä he ovat kaikki samanlaisia hiippareita".

Kysyin häneltä, että olet siis sitä mieltä että kaikki ulkomaalaiset ovat huonompia ihmisiä. On siis niin, että on kaksi maata, Suomi- joka on paras kaikessa, ja sitten se ikävä, ikävä ulkomaa. Kyllä, tietty. No, entäs sitten pigmentti- siis ihon tummuus (sinä pakara-aivo). Kai nyt mustat eli sinun kielelläsi neekerit ovat meitä huonompia, tyhmempiä ja epäluotettavia. "Joo" Samoin kuin latinot? Niin. No, entä jos nyt sitten vaikka ulkomaalainen muuttaa Suomeen ja saa täällä jälkeläisiä. "Sama juttu, edelleen ne on niitä samoja". No, entä jos suomalainen menee ulkomaille ja alkaa pikkuhiljaa ruskettua? Ilmeisesti siinä samalla alkaa pikkuhiljaa raiskaaminen, huono käytös ja kaikenlainen vandalismi kiinnostaa? (nainen pysyi hiljaa)

Tai entä jos toinen vanhemmista on ulkomailta? Edelleen sama juttu.. suomalaiset geenit ja ihonväri? Siinä on siis kaksi tekijää jotka takaavat kerrassaan upean elämän ja mielettömän älykkyyden. On upeaa kun on saanut lottovoittona älykkyyden, jolle vain oma kengännumero vetää vertoja. Tästäkään ei sitten tullut kummoista romanssia.