Täytyy vaan aloittaa tämäkin sanomalla jotta perkule! Olin sitten pikkujouluissa käsittämättömiä suomalaiskansallisia perinneitä vaalivan poppoon kanssa. Päähäni on ikuisesti piirtynyt kuva siitä kuinka eräänkin turkulaisen koulun talonmies hyppii tasajalkaa ravintolan pöydällä ja vuorotellen sohii laseravaimenperällään ympäriinsä näyttäen infernaaliselta demonitontulta, joka on joutumassa elämänsä psykoosiin. Vieressä 50- vuotiaat naisopettajat heiluvat kuin Bosch- tuulilasinpyyhkimet. Kaiken kruunaa suomalainen iskelmämusiikki, jonka sanoituksista käsitellään vuorotellen banaaninsyömistä, sukkuloita venukseen ja junalla matkustamista. Tämä ei-rytmikäs renkutus sopii ilmeisen hyvin 6- promillen humaltilaan, sillä suomalaista musiikkia ei voi tanssia väärin, sillä sitä ei voi tanssia lainkaan ja sen tahdissa heiluminen näyttää aina yhtä sulavalta kuin jääkarhut tanssisivat lambadaa korkokengissä. Yritin kovasti päästä mukaan vauhtiin, ja mukautua tilanteeseen- mutta se tuntui kerrassaan ylivoimaiselta jonkin ajan kuluttua. Pääni alkaessa räjähtää jouduin lähtemään kaiken tämän kauneuden keskeltä kotia kohden.


Seuraavana päivänä yllätin itseni keilaamasta humalaisten Vehmaalaisten keskeltä. (onko muunlaisiakin Vehmaalaisia??) Tapahtumassa laulettiin suomenkielistä karaokea loordisuomeksi ja örpötiksi. Siellä sai ilmaista ruokaa, mikä päätyi suurelta osin lattialle. Keilauksen kruunasi Mike Cobriello ja Tommy T:ksi itseään nimeävä parivaljakko, jotka juoksivat puoleen väliin keilarataa, ryntäilivät keilapallo kädessä ympäri keilahallia, välillä myöskin ottaen yli 200metrin vauhteja kaatuen kentälle joka heiton jälkeen. Tietysti he yrittävät kaataa myös keiloja keilauskengillään, joita he heittelivät ympäri keilaratoja.

Tämähän ei tietysti jäänyt tähän, vaan bileet paranivat koko ajan. Matkustimme täyteenahdetussa minibussissa Turun keskustaan kuuntelemaan Dingon, tuon suomalaiskansallisen huikean rockikonin keikalle. Tästä bussimatkasta tai sen äänimiljööstä en halua kertoa sen enempää.

Keikalla olikin erittäin mielenkiintoista, siellä chewbaccan näköiset kaverit hyppivät niin että karvanaamat heiluivat. He olivat sitoneet itseensä ameeban värisiä kaulahuiveja, jotka olivat kuulemma "Dingohuiveja". Perhanan kuvaavaa. Kestin dingoa noin parin biisin verran, joiden aikana päälleni lensi kolmeen kertaan olutta, ja silmääni lensi myöskin lonkerotujaus. Tämän jälkeen sairastuin niin ankaraan vitutukseen, että oli pakko mennä Dingoa karkuun takahuoneeseen. En ole muuten koskaan aikaisemmin elämässäni ollut näin käsittämättömän huonon bändin keikalla.

Loppuillasta mutantin näköinen kaveri tuli juttelemaan vakaana aikomuksena viedä minulta olueni. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, vaan valitettavasti onnistuin verbaalisesti selvittämään sällille että se kuului minulle. Mietin suuresti, että kyseinen kaveri voisi ryhtyä Dingon maskotiksi, sillä hän muistutti paljon enemmän ameebaa kuin itse kaulahuivit. Ja eikö nimenomaan ameebat ole ominaisinta dingoa?