Herättiin roskislaarista keskeltä maamme surkeaa pääkaupunkia, Helsinkiä. Siellä inhimillisen sivistyksen täydellisessä vastakohdassa meitä vitutti suunnattomasti vaikka olimmekin pukeutuneet stadin suosituimpaan pulsu-asuun eli jokeripaitaan. Iskettiin siihen helkkarin rumaan kokonaisuuteen vielä kravatit. Tapasimme kadulle pingviinipukuun pukeutuneen isonenäisen quasimodoa muistuttavan rumiluksen. Hän piti pukujamme niin trendikkäinä, että kutsui meidät mukaansa joihonkin ikäviin paikallisiin pippaloihin.

Kun mentiin sisään niin joku rasittava punatukkainen sosiaalitätiä muistuttava tantta halusi kätellä meitä pultsaria muistuttavan kätyrinsä kanssa. Sujautin pultsarille sitten euron kättelyn yhteydessä. Ajaisi edes karvaisen naamansa ja hankkisi oikeat vaatteet pingviinipuvun sijaan. Löydettiin sitten niin perhanasti ruokaa, mut jotenkin se yleinen miljöö vaan häiritsi henkistä herkkyyttämme. Bileissä oli samanlainen leima kuin tuhansia piipittäviä kynäniskoja olisi keskustelemassa intian teesadosta tänä vuonna. Siellä sitten käveltiin ympäriinsä ja käteltiin porukkaa ja yritettiin ryövätä safkaa minkä kerittiin. Oli sitten taskut niin täynnä ruokaa, että kaaduimme kesken valssin lattialle. Asiassa oli tietysti sellainen ikävä sivujuonne että kaaduimme jonkun "ettekö te tiedä, kuka minä olen"- naisen päälle joka paljastui joksikin ihmeen kirstipaakkaseksi. Tämän formalhydiltä haiseva zombien ja karjalanpiirakan ristisiitos alkoi kimittää niin ikävällä äänellä, että koimme parhaaksi lukittautua hetkeksi vessaan kuudensadan shampanjapullon jälkeen.

Päästässämme puoliväliin shampanjapulloja alkoi jotain todella psykeedelistä tapahtua. Nimittäin kolme metriä korkea maaorava ilmestyi eteemme snorkkeli suussa ja alkoi mongertaa meille käsittämättömiä solvauksen Siriuksen murteella. Tämä johti epäilemättä siihen, että ryntäsimme vessan oven läpi takaisin niihin perhanan pingviinijuhliin. Puolet jengistä oli todellakin pingviineitä. Päätimme hätyyttää niitä pukeutumalla jääkarhuiksi. Materiaalit tähän saimme taivaalta tippuneista kolmesta lampaasta. Näin massiivisten kavereiden päälle kun heittää hiukan lampaanvillaa, niin näyttää todellakin aivan jääkarhulta.

Jossain vaiheessa huomasimme sitten viemäristä kurkistelevan lordin kirveensä kanssa. Viime tapaaminen kirvelee vieläkin ahteriani, joten jouduimme poistumaan paikalta kaataen 78 juhlavierasta, rampauttaen heistä useita. Jos tämä on helsinkiläisten käsitys hyvistä pippaloista, ei tarvitse enää vaivautua. Pyyhin uloslähdön jälkeen mutanttioravan jäljiltä likaiseksi jääneen takapuolen etupihalla minua odottaneeseen siniristilippuun. Ei tästä sen enempää.