Tiedättehän sen tunteen, että elämä lipuu ohi kuin Suomen Joutsen humalaisten matruusien huudellessa solvauksia sinulle? Kävin juuri läpi kaikkia upeita asioita, joita minun olisi pitänyt tehdä elämässäni, mutta joita en ole koskaan kyennyt saavuttamaan.

Ihmisen elämänvirta koostuu nykyisin monista komponenteista ja onnistumisesta monenmoisilla elämänalueilla. Olen haaveillut pitkään uraa nakkikioskin myyjänä Hyvinkäällä. Koska en kuitenkaan erota hodaria hyvinkääläisistä alkuasukkaista, sekin unelma tyssäsi alkuunsa. Sen lisäksi olen haaveillut pitkään liittymistä puolalaiseen friikkisirkukseen ja vessaharjojen nielemistä tiukoissa trikoissa. Kiersin Puolaa 14 vuotta überhumalassa, mutten löytänyt yhtään friikkisirkusta. Päätin perustaa omat. Paikalliset fasistit kuitenkin saivat minut kiinni ja keittivät minua viikon vodkassa. Sen jälkeen minusta tuli näin käsittämättömän kuvottava mutantti.

Palatessani Suomeen kuvittelin olevani jotenkin erilainen, mutta toisin kävi. Sinipunainen ihoni oli aivan samanvärinen kuin alkuperäiskansan tyypillinen ulkoasu.

Tämän jälkeen ajattelin, että olisi järjettömän kaunista paritella pipo päässä puhuvan perunan kanssa. Löysinkin aivan perunan näköisen naaraan eräästä baarista Lahdesta, ja pääsin yökylään. Kävi kuitenkin niin ikävästi, etten löytänyt mistään pipoa. Kuvitelkaa kolme metriä leveä sinipunainen mutantti huutamassa ikäväänsä ja raivoa keskellä Lahden suurinta kaatopaikkaa vieressään 400- kiloinen ihmisperuna. Kyllä tämä on visuaalisesti varsin surrealistinen näky.