Näin tänään turjakkeiden arkkimestarin. Itse asiassa, lähimmäisenrakkauteni, tai senkaltainen tunne ohjasi minut suoraan hänen luokseen. Oli pimeää ja pyöräilin. Edestäni kuului kolaus ja näin kun joku osui betoniporsaaseen vauhdilla, kaatui maahan ja voivotti. Menin kysymään, että oletko kunnossa. Vastaus oli, "widdu, poliisit jahtaa mua, ne jahtaa mua, mustamaija on mun perässä". Kaveri oli ympäripäissään oleva alkoholialan ammattilainen. Se lähti seuraamaan mua. Älä jätä, kaveri. Se tuli pihaan asti. Ajattelin ettei se turjake voi millään saada kiinni mua siinä kunnossa. No, ei saanutkaan, mutta koska olin 100 metrin päässä kotoa, se näki mihin pihaan menin. Ajoin pyörän talon päätyyn ja menin vastakkaisista rappusista sisään ja asuntoon. Turjake oli eksytetty, mutta se jaksoi huutaa pihalla vaikka kuinka kauan. "Älä jätä, kaveri".

Damn, taisin olla aika paha, sillä tottakai pitäisi antaa turvapaikka kaikille densoille, jotka luulevat pakoilevansa poliisia.

Turjakkeiden olemusta voidaan pohtia kovin monella analyyttisella tasolla. Tai ainakin teeskennellä. Turjakkeen tunnistaa ulkomuodosta ja karkeista käytöstavoista. Perusturjake on joko karvainen tai humalassa. Turjakkeella voi olla elämässään monia tavoitteita, mutta ne ovat yleensä sekavia. Normiturjakkeella ne ovat viinanjuonti ja vastakkaisen sukupuolen ahdistelu kuvitellen sen johtavan suurempaan lopputulokseen.

Turjakkeiden elämä on ulkopuolisen silmissä täyttä harhaa. Turjake kuvittelee täyttävänsä elämänsä aukot alkoholilla ja uskoo naaraiden syttyvän siitä kun heitä puristelee oikeista paikoista tai näyttää heille kuinka känässä he uskaltavat olla. Emme kuitenkaan voi olla täysin varmoja siitä ovatko turjakkeet vai ulkopuoliset oikeassa. Koska kysymys turjakkeiden elämänlaadusta on täysin subjektiivisella pohjalle siirtykäämme seuraavaan puheenaiheeseen.