Erästä tuttavaani kutsutaan Lärvi- Pekaksi. Hänellä on elämässään yksi harrastus ja lahjakkuus yhteen asiaan ylitse kaikkeen: ryyppäämiseen. Hän on ymmärtänyt kuinka hieno harrastus se onkaan ja suosittelee sitä lämpimästi kaikille ystävilleen.

Ryyppäämisessä on se upea puoli, että sitä voi harrastaa missä vaan ja lähes kenen tahansa kanssa. Siinä tapaa monia uusia mukavia tuttavuuksia (kuten Lärvi-Pekan) ja onkin suomalaisugrilaisten kansojen suosittelema ja monille myös ainoa rentoutumiskeino.

 

Ryyppääminen auttaa vitutukseen ja vaikuttaa positiivisella tavalla suomalaisten seksielämään- varsinkin siis lyhyellä tähtäimellä. Itse asiassa, Lärvi-Pekka ei ollut koskaan harrastunut seksiä muuten kuin humalassa. No, jos tarkkoja ollaan, se olisi teknisesti lähes mahdotonta koska Lärvi- Pekka on aina humalassa silloin kun ei ole töissään lämmittämässä makkarasoppaa rekkakuskeille.

 

Lärvi- Pekka on varsin atleettinen ilmestys, kuten arvata saattaa. Hänen roikkuvat silmäpussinsa, haalean siniset ja lasittuneet silmänsä sekä roikkuva mahansa viittaavat todelliseen ammattitekijään.

 

Hän on myös ymmärtänyt pelin todellisen luonteen: jos olet hyvä missään, siis yhtään missään, muista pilkata kaikkia jotka eivät ole. No, Lärvi- Pekka on hyvä ryyppäämisessä. Hänen ihmisarvonsa mittari on siis se, kuinka paljon ”keittoa” pystyy ottamaan illan aikana ja minkälaisissa ”juustoissa” kykenee liikuskelemaan ympäriinsä.

 

Me tavalliset ihmiset voimme vain ottaa mallia Lärvi- Pekasta lähtiessämme tissuttelemaan baariin vähäisiä annoksiamme. Henkilökohtaisesti minulle tulee samanlainen heikkouden ja vähäisyyden tunne kuin olisin salilla Schwartzeneggerin takana treenaamassa viisi kertaa pienemmillä painoilla, lähtötelineissä Michael Johnsonin vieressä tai juoksulenkillä kenialaisen ammattilaisjuoksijaporukan kanssa.

 

Olenkin pitkään pohtinut sitä kunnioitusta, joka todella kuuluisi hänen kaltaiselleen rautaiselle ammattilaisella. Miksi ryyppäämisestä ei voi tulla olympialajia? Kerrankin itsellänikin olisi mieluisia sponsoreita. Olen pitkään pohtinut, että missä urheilulajissa suomalaisilla on vankin harrastajapohja ja eniten meriittejä maailmalta. Lärvi- Pekan kaltaiset suurlähettiläämme Euroopan lomakohteissa tekevät kauniin maamme aivan varmasti paljon tunnetummaksi kuin yksikään kulahtanut popstara, meikkipellemissi tai trikooperseurheilija. Toki täytyy myöntää monen julkis- alan ammattilaisen hallitsevan myös ryyppäämisen jalon taidon osana laajaa spektriä. Ole kulttuurillinen moniosaaja – ala ryyppäämään!