Woe jeesusten perseiden visvasyylät!

Oltiin eilen radalla ja vastaan tuli ns. poliisin vanha tuttu. Joku beibi, jota olin siis pamputtanut joskus lärveissäni, niin että sen tajunta meinasi sinertää.

Se koski mua ohimennen kylkeen ja kysyi muistanko sen nimeä. Olin kolmen promillen nosteessa, eli juuri aloitellut iltaa kevyesti. Eli tokihan nimikin muistui ja kahdeksannella kerralla. Joku Tiina se oli. Kaverit sanoi sitä Pämpstiinaksi, koska se vetää niin paljon raakaa pirtua. Sen mukana oli sen vanha asesisko eli PunkkuPiia. Sen naama oli aivan punainen.

Tartuin Pämpstiinan puristusotteeseen pakaralihasten ja takareisien kiinnityskohdasta ja kysyin "hei beibe, mennäänkö meille tutustumaan psykedeeliseen runouteeni?"

Loppuilta oli silkkaa romantiikkaa.