Koska
olen itse valitettavasti kolmivaiheisen apinoosin riivamana, annoin
ystäväni Arska Heterolan kirjoittaa tämänkertaisen päiväkirjamerkinnän.
Go for it Arska:
Maurin sairastaessa vakavaa apinoosia
olin valmis lähtemään juhlimaan koko juttua erääseen
pikkukaupunkiin uudellemaalle, jonka infernaalista nimeä ei voida
paljastaa tämän jutun yhteydessä sillä siellä ei koskaan lossahda. Hyvä
puoli siinä on se, että jos jokin on ainakin varmaa niin se on että
hyvinkääläiset kuolevat sukupuuttoon tai ankarista puutostiloista
johtuen joutuvat muuttamaan lähikuntaan lossautuspakolaisiksi.
Puin siis mahdollisimman vähän huomiota herättävät vaatteet
päälleni eli vanhan mustanaamio- asuni, jossa minulla oli tapana
pelätellä mummoja ja jakaa oikeutta ampumalla ritsalla dinosauruksia
kuoliaaksi. Tai sellainen muistikuva minulla ainakin oli. En oikein
tiedä, koska olin vetänyt jotain juttua kai liikaa naamioon.
Halusin juuri sinä iltana tulla vakuuttuneeksi siitä, että jopa siinä
pienessä synkässä kylässä voi lossahtaa. Olen aina pohtinut sitä, että
ulkonäkö ei ole ollenkaan tärkeintä vaan tolkuton verbaalinen mättö.
Joudunkin aina testaamaan beibstereiden älykkyyttä heittämällä heille
luun kurkkuun. Tai sitten mä en vaan niinku hallitse tätä juttuu. Koska
taaskaan ei lossahtunut. Yritän siis todistaa, että ulkonäkö ei ole
ollenkaan tärkeintä vaan hyvä kommentointi. Tämähän on oikeastaan
todella helppo todistaa koska heitän todella kovan luokan tarinaa ja
näytän ihan järjettömän hyvältä.
Nämähän eivät tietenkään ole
omia subjektiivisia mielipiteitäni, vaan useissa medioissa onkin
kohuttu molempia erinomaisia ominaisuuksiani. Ei perkule, se taisikin
olla kehitysvammaisten- kehonrakennus-lehti, jossa puhuttiin molemmista
hyvistä ominaisuuksistani eli oikeasta ja vasemmasta hauiksestani.
Ilta oli vasta nuori kun talloin mustanaamiopuvussa paikallisen
järjestyksenvalvojan hampaiden yli sisään tuohon paikalliseen
ammattiopiskelijoiden suosimaan hinuräkälään. Meno oli niin hurjaa,
ettei sitä pysty käsittämään. Katri Helenan ja Eino Grönin kaunis
musiikki antoi siivet tunteilleni katsellessani noita Hyvinkään
yöelämään ihania perhosia, eli yli 40- vuotiaita alkoholisoituneita
yksinhuoltajia jotka kauniisti tanssahdellen ottivat koko tilan
omakseen antamatta seinien tai muiden ihmisten ollenkaan häiritä heitä
törmätessään heihin mitä expasionistisilla ja arroganteilla tavoillaan.
Vihdoin näin heidän joukossaan kerrassaan muikean vaaleaverisen naisen,
jolta päätinkin hetken mielijohteesta kysyä: "Hei beibe! Oletko käynyt
kotisivuillani, ne ovat www.blonditonperseesta.com?"
Nainen
potkaisi minua teräksisiin ja varsin täysiin testiikkeleihini jotka
tärähtelivät kauniista hetken aikaa Kario Tapion säestäessä R- A- K ,
hitto mä en muista enempää sanoja! No, ehkä se oli vihje siitä, että
kyseinen beibe oli teknologian vastustaja. Katsoin paremmaksi siirtyä
puhua joillekin muille kuin noille pahuksen luddiittiporukoille.
Sellainen kun kotiini täräyttäisi, niin saattaisipa pahus vie kieltää
minulta saksalaisen aikuisfilmiteollisuuden kulta-ajan viihteen
katsomisenkin. Se on niin teknistä, ettei mitään rajaa. Sanoi Hans kun
viiksensä punaiseksi värjäytyi.
Päätinpä siis kertoa
hänelle rehellisen mielipiteeni koko naikkosesta: "Hei ! Sä oot tosi
mukava ja kaikkee, mutta mä en oo oikein tyytyväinen sun
sivistystasoon. Sun pitäis lukee Dostojevskii, mut tyttö tavaa Barpapapaa.
Joku Hyvinkääläinen amis pitäisi sua varmaan tosi nättinä.. Hankkikaa kolme
mutanttilasta ja traktori."
Tässä vaiheessa se mutanttinaaras alkoi huitoa ja töniä minua "ketään ei kiinnosta, mee
pois" Se huusi mun korvaan.
Pohdin hetken otanko tilanteesta vaarin vaiko barbaarin ja päädyin
ensimmäiseen vaihtoehtoon. Tämä naaras tekisi erittäin pahaa
jalosukuiselle perimälleni. Vihdoin muistin miten tässä kaupungissa on
tapana puhutella yksinkertaisia naaraita. Jollaisia he kaikki
eittämättä ovat: (karjuen) "Kysyinkö mä sulta jotain?"
Ja
tönäisin naisen sivuun. Ei tullut enää kyselemään mitään turhaa. Koska
se paikka tanssilattialla oli mun. Ja jos ei osaa käyttäytyä, on ihan
turha puhua yhtään mitään.
Olin niin romanttisissa
fiiliksissä edellisen jälkeen, että päätin lähteä vääntämään
maissipaskat. Eihän sekään tuntunut onnistuvan. Miesten vessassa oli
lisää noita vesikauhuisia naaraita. Kaksi odottaa vessakopin
ulkopuolella, että voisi hakkailla kolmannen riekaleiksi. Sehän oli
tietysti laittamassa jonkun poikaystävää. Ja minä kun luulin että
Hyvinkäällä ei lossahda.
Kävimme aiheesta erittäin mielenkiintoisen keskustelun.
Tyttö: Mitä helkkaria sä siinä virnuilet?
M: Virnuilen yleisesti ja kaikkialla, virnuiluni ei kohdistu yhtään kehenkään.
T: (miettii 30s) Noilla naamoilla on halvat huvit.
M: Nyt kyllä sattui, tuo täytyykin merkata loukkauspäiväkirjaani. En näe
enää mitään valoa tunnelin päässä.
Järjestyksenvalvoja tulee paikalle ja heittää nämä "jääprinsessat"
ulos. Houkuttelevat freesin pariskunnan ulos kopista. Ja kenelle
lossahti tänään baarin vessassa? Minkälainen oli se uljas prinssi joka
telkeytyy vessaan ihanaisen hyvinkääläisen
parturikampaajaopiskelijattaren kanssa jolla silmät seisovat päässä?
Millaisella ratsulla se ratsastaa ja kuinka upeasti haarniska kiiltää.
Ulos astuu hädin tuskin täysi-ikäinen pullamössö jonka vaatteet ovat
täynnä mainintoja autoteollisuudesta tai mallasjuomasta. Suomileijona-
kaulakoru ja kunnon kaljamaha (jota hyvinkääläiset ilmeisesti palvovat
miehekkyyden multitunnuksena.)
***************
Tarina päättyy tähän. Täytyy valitettavasti todeta, että Arska ei enää
voi kirjoitella jatkossa kuulumisiaan sillä hän päätti räjäyttää
itsensä ilmaan papattimatolla. Valitettavasti tämä yritys epäonnistui
jostain mystisestä syystä. Tästä turhautuneenä Arska liimasi itsensä
täyteen papattimattoja ja yritti uudelleen. Yritys onnistui vihdoin
ainakin jollain tasolla, sillä nykyisin hän näyttää aivan
hyvinkääläiseltä. Hankittuani hänelle hankkijan lippalakin ja
tuulihousut menestys on ollut taattu. Hänellä on nykyisin Haaremi
hyvinkäälle ja paljon mutanttijälkeläisiä. Tähän minunkin pitäisi
tähdätä. Paitsi että paikat ovat vieläkin niin kipeitä apinoosin
jäljiltä ettei mitään rajaa.
tiistai, 21. helmikuu 2006
Kommentit