Siis se Samurai oli valtava. Aivan giganttinen. Se lähestyi minua valtavalla nopeudella ja survaisi sapelit suoraan rintalihaksiini, tuottaen minulle lämpimän hyvänolon tunteen. Samanlaisia piikkejä sinne oltiin aiemminkin tökitty. Kolmimetrisen samurain pupillit laajenivat hämmästyksestä minun hymyillessäni kauniisti. Se kaivoi repustaan liekinheittimen ja alkoi kärventää minua infernaalisella tulellaan. Tähän ei voi muuta sanoa kuin sen, että olin aivan liekeissä.

Arktisesta ilmastosta kärsineet lihakseni olivat vihdoin lämpimät. Tein 3 viidenkymmenen toiston sarjaa yhdenkäden punnerruksia molemmille käsille, kyseisen samurain toimiessa lisäpainonani. Se hyppi niskassani ja viilteli selkääni uusia tatuointeja. Niitä olikin kaivattu. Kun kerran olin päässyt hyvään vauhtiin aloitin rinnallevetotreenin baaritiskillä. Kiskottuani kolmisen tuntia baarituntia alhaalta ylös ja samurain porattua useita reikiä kallooni iskuporakoneella huomasin, että minulla oli nälkä. Nappasin samuraita korvista kiinni ja söin hänen päänsä kalloineen pahimpaan proteiinintarpeeseen. Tapahtuman jälkeen ikäväkseni huomasin, että liehittelemäni nainen oli kadonnut jonnekin mystisesti. Sellaisia ovat suomalaiset naiset- eivät koskaan jaksa odottaa hyvää. Varmasti oli lähtenyt jatkoille jonkun pultsaria muistuttavan muusikon kanssa. Ei lossahtunut siis taaskaan.