Mua on jo aiemmin monesti tituleerattu tosi kipeeksi kaveriksi. Mutta se sunnuntaiaamu oli vaikea. Mun takaraivo näytti reikäjuustolta, polvet oli pläjäytetty paskaksi vasaralla ja rintalihakseni olivat revenneet kahtia. Keuhkoni vinkuivat kuin parittelevat rotat. Suuni tuntui siltä kuin kyseiset olennot olisivat paritelleet siellä useita viikkoja. Aralta, veriseltä ja riekaleiselta. Maksani vinkui kuin Antti Tuisku Idols- karsinnassa.  No, ei siitä sen enempää valittelemaan. Menin salille ja pumppasin kyykkyä viidelläsadalla kilolla. Heti tuli parempi olo.

Söin muutaman taluttajiltaan eksyneen rottweilerin kotimatkalla. Muutama ääriuskovainen yritti juosta perässäni ja huudella solvauksia. Huutelivat minua Luciferin kätyriksi, vaikka minulla ei ole edes grilliä. Ja eikö elävän ravinnon syöminen ole muutenkin moraalisesti täysin oikein.

Huomasin iltaan mennessä, että olinkin parantunut jo täysin pienestä aamukankeudesta. Tosin illan tullessa kankeuden paikka oli vaihtunut. Kuten aina. Oli pakko lähteä taas tekemään jotain todella sivistynyttä.