Anna katseli lasittuneen silmin tanssilattian pohjalle. Rikottujen tuoppien, kuran, rään, ja virtsan tuolle puolelle. Hän oli kuin muissa maailmoissa. Hänen kaljamahansa vavahteli jokaisella ihanalla virun valgean- tuoksuisella henkäyksellä. Hänellä on sydänsuruja. Sekä rasvamaksa. Laatta oli lentämässä. Hän yritti polttaa tupakkaa, mutta hänen kätensä tärisivät niin paljon että hänen tarjoushintainen sytyttimensä tipahti lattialle muun debriksen joukkoon hautautuen.

Anna kohotti silmänsä ylös. Hän näki elämänsä uroksen. 142 kiloa punaista, raavasta lihaa sulloutuneena  vaaleanpunaiseen, hihattomaan Britney Spears- t-paitaan lähestymässä häntä. Jaloissa sillä oli Mikki Hiiri- tarralenkkarit ja maastohousut. Uros huohotti ankarasti. Ja  sillä oli kädet sepaluksessa. Se lähti rynnäkköön kohti Annaa. Hetken päästä se sanoisi jotain ihanaa, joka muuttaisi Annan elämän kauniiksi. Se pyytäisi Annaa mukaansa chevroletin takapenkille. Ja Anna tietäisi suostuvansa. Varsinkin jos suoraan sanottaisiin että siellä voitaisiin harrastaa sadomasokistisia leikkejä ja penetroiduttaisiin ankarista jokaiseen rööriin. Vihdoin uros avasi suunsa. Oli kuin maailma olisi pysähtynyt. Se sanoi: " sulla on kaksi mahdollisuutta toimia tässä tilanteessa, voit joko parantaa aerobista kuntoasi tulemalla tanssimaan kanssani tai tuhota keuhkojesi vitaalikapasiteettia sytyttämällä tuon tupakan." Anna koki elämänsä pettymyksen. Tämä upea uros ei ollutkaan hänen kaipaamansa ihanan karvainen troglodyyttiluolamies vaan joku säälittävä lukiopelle tai ehkä peräti yliopistopelle. "No, V****, onks sulla sitä tulta?", Anna kysyi. Hän juoksi karkuun kuulematta vastaustani naistenvessaan ja käynnisti vibraattorin. Hänen tuskansa hälveni vibraattorin suloisen hurinan viedessä häntä kohti suurinta korvikkeellis- kaupallis-aistillista- psykofyysistä kokemusta minkä nainen voi koskaan kokea.

Ei sitten kohdallani onnistunut sekään mutanttirynnäkkö.