Igor tuijotti herkiämättä tuohon suunnattoman moniulotteiseen ja vivahteikkaiseen julkaisuun. Hän ei pelkästään lukenut, vaan suorastaan absorboi sivistystä. Sana sanalta hänen tajuntansa kasvoi. Välillä hän huudahteli ilosta hänen tietomääränsä kasvaessa. Hän oli kerrassaan upea ja mukava mies. Sillä kaikki eivät varmastikaan ulkoisin puolin uskoisi tätä Igorista. Igor on 48- vuotias, 160 kiloinen ja 2 metrinen vanha venäläinen henkivartija. Mutta sisällä sydämessään hänellä asuu sivistyksen huima liekki.

Pyysin lainaksi tämän tieteellisen julkaisun ja yritin tavoittaa sen sisintä sanomaa. Lueskelin silmät kiiluen, mutten kyennyt ymmärtämään mistä oikein oli kysymys. Aivoni raksuttivat kuin tuomiopäivän kello Helluntaiseurakunnan kirkollisissa herätyspäivissä. Mutta ei. Pikkuhiljaa kasvoni muuttuivat entistä punaisemmiksi ja punaisemmiksi ja vuosia siellä kytenyt raivo alkoi päästä pintaan. Revin koko Aku Ankka- lehden riekaleiksi ja rakensin riekaleista pallon jota puristelin käsissäni. Heittelin palloa seinään valtaisalla voimalla  ja kiroilin. Oi, voisivatpa kaikki olla kuten Igor. Vain 48- vuotta ikää, ja mies osaa lukea Aku Ankkaa. Toisin kuin minä. Onneksi minulle on vielä aikaa.